Lisäpainokset: 3. p. 1996. - 6. p. 1996. - 7. p. 1997.(takakansi- ja lieveteksti)Lydian ja Johanneksen kertomus valottaa paitsi yhteisön jyrkkää kaksinaismoraalia, myös oivasti sen ajan hengellistä tilaa, kirkon ylivalta. Lydian kieli on verevää ja vuolasta, nautittavaa luettavaa. Toisen tarinan samalta ajalta kertoo sihteeri Bartolomeus, juonittelija ja anekauppias. Hän tilittää elämäänsä, tunnustaa ja paljastaa, miksi kerran Laksoon eksyttyään ei sieltä koskaan pois pääsyt. Vanhan kuolevan miehen ääni vuorottelee nuoremman miehen kyynisen, naisia ja elämää halveksivan kerronnan kanssa. Uskonkiihko, sota ja väkivalta kuuluvat Bartolomeuksen kronikkaan, mutta se syvenee vanhenemisen ja ihmisen kasvamisen traagiseksi tulkinnaksi. Viimeinen tarina sijoittuu 1930-luvun Saksaan: Rehtori Klein kirjoittaa kirjeitä pojalleen. Elämän keskeneräisyys, yksinäisyys ja suru panevat sanoman polveilemaan, sillä pappismies joutuu kaihtelemaan sekä maailmaa että sisimpänsä totuuksia.
